Moikka kaikille!
Viime postauksesta onki kulunu jo sellaset 2 kuukautta...Paljo on tapahtunu täälläpäin! Oon nyt mun ihanassa kolmannessa perheessa, mutta kaikki menee samaantapaan eli loistavasti!:)
Kuitenkin nyt on USA:ssa tullu vietettyä 7 kuukautta! Aika menee iha hirmu nopeeta täällä! 70% ajasta siis menny ja kun tälläsellä pikku välietapilla kaikkea syvällistä aina mietiskelee niin ei voi muuta sanoa, kun että oon aikas ylpee ittestäni et tähän asti on tullu pärjättyy, nimittäin mulle se ei ollu itsestäänselvyys!
Mua lähtö pelotti ihan kamalasti ja kun viime kesänä just tapahtu kaikkea ei-niin-kivaa. Muutenkin pelkäsin ennen lähtöä paljon että mitenkäköhän mun käy: osaanko enkkua tarpeeks, sopeudunko, saanko kavereita, miten mun pitää koulus olla, onko ihmiset mukavia, onko koulu liian vaikeeta, mitä ihmiset yleensäkin miettii, entä jos mun Rotary klubia ei kiinnosta mun asiat ja ne on hirveen tiukkja, entä jos rikon sääntöjä vahingossa ja mut lähetetään kotia ja millanen eka perhe on. Kuitenkin voi sanoa että nyt huomas, että enkku toimi ihan hyvin ja on parantunu oikeesti tooosi paljo, kun lueskelee vanhoja täällä kirjotettuja koulujuttuja, sopeutuminen ei ollu ongelma, kavereita tuli kyllä, vaikka itteki pitää olla aktiivinen!! Koulu ei todellakaan oo liian vaikeeta ja mun Rotary klubi on ihan paras. Esim viime kerralla yks pappa tilas mulle kokiksen viskillä (tietenkään ne ei sitten laittanu sitä viskiä sinne) ja sääntöjen rikkominen vahingossa on mahdotonta. Ainut ongelma oli maailman oudoin perhe ikinä, mutta seki hoitu iha helposti :)
Kavereitahan on tietysti ikävä, mutta kyllä ne tosiystävät siellä odottaa aina.
Ja oppinuhan täällä on vaikka mitä sellasia taitoja mitä muuten ei välttämättä ikinä tulis oppimaan ja on huomannu monia asioita, mitä ei ikinä muuten tulis oppimaan ja ihmisenäkin täällä on muuttunu välttämättäkin. Toi alla oleva teksti kyllä antaa hyvin suuntaa, mitä vaihtovuosi oikeesti merkittee. Ei oo helppoa lähteä ilman kaveria tai aikusta ulkomaille tuntematta sieltä ketään. Jotkut saattaa miettiä, että ois niin ihana lähtee vaihtoon ja paeta niitä kotimaan ihmissuhdeongelmia, mutta sen voi kyllä sanoa, että se on huonoin syy ikinä lähteä vaihtoon. Ongelmat yleensä vaan kasvaa ja monimutkaistuu, enkä mä ainakaan ymmärrä miten niitä ihmissuhdeongelmia voi paeta. Ne kyllä tulee mukana, minne tahansa meneekin.
-Sara
