:)

Hellou!

Haha oon täällä taas kirjottelemassa, mutta kun fiilis kerranki on nii mikäs siinä :)

Multa on noin miljoonaviissataatuhatta kertaa kysytty, et miks vaihdoin perhettä etukäteen ja ku en oo ihan kaikille koko stooria kertonu, niin ehkä se on parempi selventää. Ja sitäpaitsi se on tleville vaihtareilleki hyvä tietää, että millon isäntäperheen toimet ei oo hyväksyttäviä, ja millon hälytyskellojen pitäis alkaa soida, koska voin kertoo että mä oli ainaki iha liian sinisilmänen enkä tajunnu mitään, koska normaalisti puhutaan vaan että mitä me vaihtarit ei saada tehdä, eikä että mitä isäntäperhe ei saa tehdä, ja omasta kokemuksesta voisin ainakin sanoo, että se on tärkeetä myös vaihtarin tietää, että millon isäntäperhe ei kunnollinen ja hyvä perhe vaihtarille.

Perheeseen siis kuulu:

• Stacey, joka oli siis ton perheen äiti
• Gary , joka oli isä
• Breanne, joka oli noitten lapsi. Ikää sillä oli 16-vuotta.
• Kaks koiraa Shadow ja Tiny

Elikkä kun tulin silln joskus elokuussa siihen ekaan perheeseen, ne oli ihan kivoja tyyppejä joo, mutta mulla oli ainaki aluks jo heti jotenki koti-ikävä, mutta se on kyllä iha normaalia ku on toisella puolella maapalloa eikä 10 kuukauteen oo näkemäs kaikkia ihania ystäviä ja perhettä. Lisäks kun vaihtarin kannattaa ainakin aluks olla oikeesti kiireinen, ettei vaan ehi tulla koti-ikävä, niin sitä ne siellä ekassa perheesstä ei ollu todellakaan sisäistäny vaan ei tehty siellä tyyliin mitään.

Mä kuitenkin halusin alottaa cheerleadingin ja se oli sitte kyllä sellanen hyvä henkireikä. Joka päivä harkat ja paljo kavereita niin mukavaa oli :)

Meillä meni ihan kivasti koulun alkuun asti, ja mä yritin parhaani mukaan muistaa ne kaikkii säännöt, joita tolla perheellä oli, eikä musta tuntunu nii hirveeltä se pakottaminen niitten uskonnollisuuksiin, ku niitä oli vaan noin kerran viikossa, mikä on oikeesti aika vähän.

Mä kuitenkin tiesin että Stacey on tiukka säännöissä ja aloin huomata, että jos joku asia ei mee niinku se haluaa, nii se on hermoromahduksen partaalla ja tekee kaikkensa, että asiat tomii niinku se haluaa.

Mutta joo kuitenkin niitä pääsyitä, miks mä halusin vaihtaa perhettä ja varsinkin miks mun Rotary klubi halus vaihtaa mun perhettä oli:

• Tärkein aisa tolle perheelle oli yhteinen perheaika. Mun harkoista valitettiin päivittäin ja estettiin niihin meno, kun rotarit sano et se on loistavaa et mulla on harrstuksia.
• Mä tein kotitöitä paljo enemmän ku muut. Olin kiireisempi ku muut ja lisäks aina siivosin sen talon ja pidin huolta mun ja Breannen yhteisestä kylppäristä yksin.
• Musta ittestä ei  tuntunu, että toi oli hyvä perhe mulle, tai vaihtarille yleensäkää.
• En saanu tehä _mitän_ itsenäisesti, ruoka annosteltiin ja ku olin tehny läksyt Staceyn oli ihan pakko tarkistaa ne vaikka kello oli jo vaikka mitä muuten se ei saanu nukuttua ( vaikka täällä rotareille on iha sama miten mä koulus pärjään, kunhan mä ees vähä yritän)
• Kirkko jutut laitettiin kolun ja ihan kaiken edelle. En esim. saanu tehä läksyjä ku oli pakko mennä youth groupiin.
• Noi ei vaan tajunnu, että elämä ei toimi niin yksinkertasesti kun on vaihtarina, vaikka sitä yritettiin moneen kertaan selittää.
• Stacey oli täys kontrollifriikki, ja lopuks mulle Rotarit sano, että jos tulee jotain riitaa nii mun pitää turvallisuussyistä juosta naapuriin
• Ja se Stacey meni mun facebookin kayttajatunnuksilla sisaan sinne etet...Pikkasen pelastyin ku kuulin siita mut onneks kaikki suomeks nii  ei se mitaa tajunnu.

Lopukta asuin tuolla sen seittemän viikkoa ja sen jälkeen pääsin muttamaan pois perheeseen, joka on paras ikinä! Se lauantai, jona mä muutin tänne mä menin keittiöön aamulla syömään aamupalaa ja mulle ruvettiin kauniisti sanottuna kettuilemaan siitä, että vaihdan perhettä, mutta mä vastailin sitte sitte niin aikuismaisesti ku vaan pystyin, enkä todellakaa ruvennu syyttää niitä, vaan sanoin että ehkä se on kaikille parempi, että mä muutan toiseen perheeseen ja että Rotery klubin mielestä se on paras vaihtoehto.

<3

Koulussa ku ihmiset kuuli että kenen kans asuin, nii porukka oli hirveen myötätuntosta, mutta sitte toisaalta juttu rupes kiertää ja paisua. Lopuks joku kysy multa, että eikö ookki totta etä sä joudui käymään joka päivä kirkossa, mikä ei siis ollu esinnäkään totta yms. Muuton jälkeen mulle tuli muutenki iha opettajatki ja kouluhenkilökunta juttelee et ihana et pääsit muuttaa, että se mun eka perhe oli ihan outo, eikä todellakaan normaali.

Nykyään oon iha hyvis väleis Breannen kaa, vaikka en todellakaa hengaa sen kans, ku ollaan nii erilaisia ja meillä on ihan eri kaverit yms.

Mutta onneks sain kaks aivan parasta siskoa, joitten kaa mulla on paljo yhteistä kun muutin uuteen perheeseen!:)

My sister Wendy <3

My little sister Meggie<3

My new home <3

Mutta ei voi muuta sanoa ku että Rotary klubi hoiti ton asian aivan täydellisesti! Tota asiaa ei ois voinu paremmin hoitaa ja nytte oon onnellinen etä asun tän hetkisen perheen kaa !:) Ja sitäpaitsi ehkä toi kokemus oli vaan hyväks. Nytte osaan arvostaa hyvää perhettä ku osaisin muuten. Se mikä ei tapa vahvistaa.


Btw löysin tälläsen jutun Facebookin Rotary vaihtaru yhteisöstä, ja oli saanu noin 400 tykkäystä, mutta nykyset ja vanhat vaihtarit kyllä tietää mistä täs puhutaan ja tuleville vaihtareille täs vahan valmistautmista. Koska vaihtarin elämä on kaikkee muuta kun helppoa. 10000 kertaa helpompaa ois vaan jäädä kotiin ja jättää tilaisuus käyttämättä. Mutta damn mä oon onnellinen et oon täällä. Kiitti Äiti<3

hey there newbies. you're not that new anymore - but i hope you're all going alright. i was a newbie, and i just thought i'd let you know that if you're at the point of your exchange were you're questioning why you came, or it's not what you thought it would be, or you're sad all the time etc, well i went through the same thing (and honestly we all do) and you'll get through it eventually. it took me 8 months to feel like i had finally changed and my cup was half full again. i am so proud that i will complete my exchange because i am so much more mature at handling what life throws at me. so many times i have wanted to go home, but if i went home, if i ran away from the difficult times, i would never have learned to fix my problems and i would have looked back on my exchange as a waste of time, money and emotions. it's important to remember that exchange isn't always going to be a walk in the park, so keep your head up, and if you make a mistake (of which i have made MANY), don't let it overcome you. if you fall, get back on the horse. it takes a lot of will-power to be an exchange student, so i give you my love and hugs and a reminder that you're not alone. xxx

Im just so happy that im here, and ihave an amazing family, and everything worked out perfectly!:)

Sara